Taika näyttelyssä

Taika pääsi lauantaina ensimmäistä kertaa näyttelyyn junnuluokassa eli 9-18 kuukauden ikäisten luokka.  Taikan kanssa oli etukäteen ahkerasti harjoiteltu paikallaan kauniisti seisomista ja vierellä juoksemista. Neidin 9 -v synttäreillä Taika esiintyi hienosti yleisön hurratessa ja Onnin kulkiessa makupalojen toivossa mukana, joten odotukset olivat korkealla. Sanoinkin miehelleni että vähintäänkin keltainen nauha täytyy saada ja odotin tietysti sinistä tai jopa punaista.

Saavuimme näyttelypaikalle hyvissä ajoin pari tuntia ennen arvioitua kehän alkua. Siinä vaiheessa Taika jo alkoi riekkumaan lupaavasti. Kaikki ne muut tuntemattomat koirat ja tuoksut ja ihmiset. Sitten tapasimme Taikan siskon Tähden. Siis onko osa koirista tyttöjä? Taika oli aivan myyty. Kuola vaan valui suupielistä ja pakko oli päästä katsomaan noita ihmeellisen hyviltä tuoksuvia tyttöjä. Lihapulliin ja muihin herkkuihin Taika ei siinä vaiheessa kiinnittänyt enää mitään huomiota.

imageEnnen kehän alkua alkoi rankka sadekuuro ja Taika meni penkin alle piiloon. Kastuimme kaikki, koska sadevarusteet jäi tietenkin autoon. Kukas niitä olisi muistanut kantaa kisapaikalle? Kuivailimme Taikan ylimääräiseen takkiin ja sitten ei kun vain kehään.

Kehässä Taika ryntäili eestaas ja minun tärkein tehtäväni oli huolehtia ettemme häiritse kovin pahasti muita. Onneksi junnuluokassa oli vain 3 koiraa. Keltainen nauha saatiin ja loppujen lopuksi saatu arvostelu oli hyvä. Viimeinen kommentti oli ”Vilkas luonne”. Tästä ei kun jatketaan vaan!

Maahisten mailla

Metsäretkellä napsimme tyttäreni kanssa kilvan kuvia. Auringon paistaessa puiden oksilla kuviin tuli taikametsän tuntua. Lapset ja Tokko juoksivat ympärillä ja me mieheni kanssa nautimme lintujen laulusta ja rauhasta. Parasta on se, että metsään pääsee suoraan omasta pihasta.

image

Kun löysimme hyvän aukion katoimme sille retkieväät ja herkuttelimme eväsleivillä, mehulla ja kekseillä. Sen jälkeen Tokko ja lapset lähtivät vielä retkeilemään ja me käytimme tilaisuuden hyväksi ja oikaisimme pitkälleen. Ihana oli kuunnella lintujen konserttia, katsella puiden latvoja ja taivaalla kulkevia pilviä. Taisin jopa hetkeksi nukahtaa.

latvat

Nokoset saivat kuitenkin pian lopun, kun läpimärkä Tokko ryntäsi luoksemme. Tokko oli käynyt lätäkössä uimassa ja oli aivan tavattoman tyytyväinen itseensä, tavattoman märkä ja tavattoman pahanhajuinen.

image

Siihen päättyi se retki ja kipin kapin keräsimme tavarat ja suunnistimme takaisin kotipihaan.

Taika jälleen kotona

Kirjoitin viime kesänä uudesta tulokkaastamme Taika beaglesta. Talven aikana Taika harjoitteli käytöstapoja ja kävimme pentukurssilla vaihtelevalla menestyksellä. Taikasta tulee metsästyskoira ja hän ilmoitti topakasti, että kuonon paikka on maassa. Otappa siinä sitten kontaktia koiraan. Edes lihapullat eivät auttaneet kuin hetkellisesti.

Taika on ollut muutaman kuukauden mummolassa, jotta Tokko sai rauhassa tutustua meihin. Ilohan siitä syntyi, kun saimme Taikan taas kotiin ja pennut pääsivät isoon häkkiin riekkumaan. Taika ja Tokko ovat nyt suurin piirtein saman kokoisia, joten leikit ovat hurjia painimisia ja kilpajuoksua. Tässä muutama kuva kaveruksista.

imageimageimageimage

Sinistä ja ensimmäisiä istutuksia

Ihania nuo siniset pienet alkukesän kukkijat. Erityisesti pidän sinisistä orvokeista. Eilen kävimme puutarhaostoksilla ja sain ensimmäiset kukkaistutukset pihalle tehtyä. Vielä ei uskalla kaikkia kukkia laittaa ulos asti, koska yöt ovat kylmiä. Tässä kuvia katsottavaksenne.

image
Orvokit sinisessä ruukussa
image
idänsinililjoja luumupuun alla
image
Tästä tuli istutus leikkimökin viereen. Kärhö Piilu saa köynnöstää leikkimökin edustassa, violettiin vivahtava pelargoni ja iki-ihana marketta. Ei siis kuitenkaan pelkkää sinistä.