Lemmikit arkistot - Kotipihalla

Taika näyttelyssä

Taika pääsi lauantaina ensimmäistä kertaa näyttelyyn junnuluokassa eli 9-18 kuukauden ikäisten luokka. Taikan kanssa oli etukäteen ahkerasti harjoiteltu paikallaan kauniisti seisomista ja vierellä juoksemista. Neidin 9 -v synttäreillä Taika esiintyi hienosti yleisön hurratessa ja Onnin kulkiessa makupalojen toivossa mukana, joten odotukset olivat korkealla. Sanoinkin miehelleni että vähintäänkin keltainen nauha täytyy saada ja odotin tietysti sinistä tai jopa punaista.

Saavuimme näyttelypaikalle hyvissä ajoin pari tuntia ennen arvioitua kehän alkua. Siinä vaiheessa Taika jo alkoi riekkumaan lupaavasti. Kaikki ne muut tuntemattomat koirat ja tuoksut ja ihmiset. Sitten tapasimme Taikan siskon Tähden. Siis onko osa koirista tyttöjä? Taika oli aivan myyty. Kuola vaan valui suupielistä ja pakko oli päästä katsomaan noita ihmeellisen hyviltä tuoksuvia tyttöjä. Lihapulliin ja muihin herkkuihin Taika ei siinä vaiheessa kiinnittänyt enää mitään huomiota.

Ennen kehän alkua alkoi rankka sadekuuro ja Taika meni penkin alle piiloon. Kastuimme kaikki, koska sadevarusteet jäi tietenkin autoon. Kukas niitä olisi muistanut kantaa kisapaikalle? Kuivailimme Taikan ylimääräiseen takkiin ja sitten ei kun vain kehään.

Kehässä Taika ryntäili eestaas ja minun tärkein tehtäväni oli huolehtia ettemme häiritse kovin pahasti muita. Onneksi junnuluokassa oli vain 3 koiraa. Keltainen nauha saatiin ja loppujen lopuksi saatu arvostelu oli hyvä. Viimeinen kommentti oli ”Vilkas luonne”. Tästä ei kun jatketaan vaan!

Taika jälleen kotona

Kirjoitin viime kesänä uudesta tulokkaastamme Taika beaglesta. Talven aikana Taika harjoitteli käytöstapoja ja kävimme pentukurssilla vaihtelevalla menestyksellä. Taikasta tulee metsästyskoira ja hän ilmoitti topakasti, että kuonon paikka on maassa. Otappa siinä sitten kontaktia koiraan. Edes lihapullat eivät auttaneet kuin hetkellisesti.

Taika on ollut muutaman kuukauden mummolassa, jotta Tokko sai rauhassa tutustua meihin. Ilohan siitä syntyi, kun saimme Taikan taas kotiin ja pennut pääsivät isoon häkkiin riekkumaan. Taika ja Tokko ovat nyt suurin piirtein saman kokoisia, joten leikit ovat hurjia painimisia ja kilpajuoksua. Tässä muutama kuva kaveruksista.

Keskellä yötä

Tokko siis nukkuu meidän makkarissa pentuhäkissä. Viime yönä menimme nukkumaan kymmenen jälkeen ja saman tien kun sain pääni tyynyyn Tokko aloitti ”Vou-ou-ouuu vuh vuh” ja kilin kolin koko häkki kolisemaan. Tästä päättelin, että pojalla on pissihätä ja eikun takaisin pihalle.

No ei se mitään pisuja tehnyt kunhan vain oli kiva säntäillä edestakaisin ja nuuskia öisiä hajuja. Vartin päästä menimme takaisin nukkumaan. Nyt päätin, että jos se alkaa vonkua niin olen kuin en huomaisikaan.

Niin vain kävi, että hetken päästä olimme taas takaisin pihalla. Tällä kertaa tuli jo hätäpisu, kun tietä pitkin kolisteli täysiin jouluvaloihin pukeutunut rekka, jota piti säikkyä ja peräti juosta emon jalkoihin turvaan. Minä tietenkin ajattelin, että jes nyt se pisu tuli ja päästään nukkumaan.

Vaan ei sama hätähuuto ja vielä äänekäämpänä jos vain mahdollista. Nyt otin pennun hihnaan ja ajattelin, että pistän sen sitten ulos häkkiin loppuyöksi. Heti häkkiin päästyään tuli Tokkolta sekä pisu että kakka. Ja minä kehuin kovasti, otin koiran häkistä ja kiikutin sen takaisin sisälle nukkumaan. Eikä herätty ennen kuin herätyskello soi.

Kuinkas sitten kävikään?

Satuin ihan vahingossa huomaamaan, että Vilperin kasvattajalla oli uusi pentue syntynyt helmikuussa. Laitoin siitä kesken työpäivän viestin miehelleni, ja niin vain kävi, että pääsiäisenä matkasimme koko perheellä 500 km kohti pohjoista katsomaan pentuja.

Nyt meillä on Tokko!

Ensimmäiset päivät Tokko tutustui Onniin ja elämään meillä. Onni ei ole vieläkään ihan varma mitä mieltä Tokosta olisi. Päikkärit Onni ja Tokko nukkuivat aluksi ulkona yhdessä miltei päälletysten. Yöt Tokko nukkuu sisällä pentuhäkissä meidän makuuhuoneessamme. Käymme kerran tai parikertaa yössä ulkona. Hän nimittäin osaa jo kertoa milloin pitää mennä pisulle. Vahinkoja kuitenkin sattuu aina silloin tällöin, kun ei olla riittävän nopeita.

Nyt Tokko osaa olla jo ulkotarhassa itsekseen. Säästämme vähän Onnia, kun vanhus meinasi väsyä kokonaan pentuvahtina ollessaan.

Ruoka on kolme kertaa päivässä pentunaksuja, hirvijauhelihaa, kermaviiliä ja raejuustoa. Tällä sapuskalla kasvaa iso ja hurja hirvenhaukkuja!

Lenkkeilyä tehdään omassa pihassa ja läheisellä metsäautotiellä. Tokko on jo kovin kiinnostunut keväisen luonnon hajuista.