Muutama viikko sitten sunnuntaina jouduimme soittamaan tutulle eläinlääkärille ja saattelimme rakkaan Vilperin viimeiselle matkalleen.
Tässä Vilperi emonsa kanssa miltei 15 vuotta sitten.
Vilperi meillä kotona
Vilperi metsällä
Tässä Vilperi on Onnin kanssa, kun Onni saapui meille 12 vuotta sitten.
Kotipihalle tuli uutta vilinää kun haimme beaglen pennun. Pennun nimi on Taika-Jim. Aivan tavattoman suloinen tapaus. Jänikset vapiskoon. Toistaiseksi metsästetään vain voikukkia.
Meidän Onni-koiramme seisoi paikoilleen jähmettyneenä korvat pystyssä ja häntä liikkumatta selän jatkona. Mitä lie papparaisen mielessä liikkui. Naapurin kanat olivat yksissä tuumin päättäneet tulla aidan ali vierailulle meidän pihaamme. Onneksi eläkkeellä oleva metsästyskoiramme Vilperi oli minulla hihnassa muuten olisi saattanut tulla kanapaistia ruokalistalle.
Vilperi ei onneksi huomannut koko kanojen marssijoukkoa. Hän on jo 14sta vuotias eikä enää ihan niin valpas vahti. Kuvassa marssipataljoona johtanut kukko.
Onni on toinen koiristamme. Ikää tällä papparaisella on kohta 11 vuotta. Lujaa mennään silti, vaikka nivelrikko vaivaakin lonkissa.
