Muutama viikko sitten sunnuntaina jouduimme soittamaan tutulle eläinlääkärille ja saattelimme rakkaan Vilperin viimeiselle matkalleen.
Tässä Vilperi emonsa kanssa miltei 15 vuotta sitten.
Vilperi meillä kotona
Vilperi metsällä
Tässä Vilperi on Onnin kanssa, kun Onni saapui meille 12 vuotta sitten.
Auraustraktori on kasannut ison lumikasan, josta lapset ovat aikuisten avustuksella kaivaneet lumiluolaston. Ehdoton kielto on kuitenkin, ettei luoliin saa mennä sisälle ellei aikuisia ole pihalla valvomassa. Hyvät lumileikit on saatu aikaan. Hyörinässä on ollut koiratkin välillä mukana. Lumilinnan päälle on rakennettu lumiraput ja sieltä voi laskea mäkeä alas.
Pienenä ollessani meidän piti aina juhannusaattona kerätä seitsemän erilaista kukkaa tyynyn alle, jotta unessa näkisi tulevan sulhon. En kyllä muista miehestäni koskaan unta nähneeni. Pihaltamme löytyy enemmän kuin seitsemän kukkivaa kukkaa. Hyvää Juhannusta kaikille.
Meidän Onni-koiramme seisoi paikoilleen jähmettyneenä korvat pystyssä ja häntä liikkumatta selän jatkona. Mitä lie papparaisen mielessä liikkui. Naapurin kanat olivat yksissä tuumin päättäneet tulla aidan ali vierailulle meidän pihaamme. Onneksi eläkkeellä oleva metsästyskoiramme Vilperi oli minulla hihnassa muuten olisi saattanut tulla kanapaistia ruokalistalle.
Vilperi ei onneksi huomannut koko kanojen marssijoukkoa. Hän on jo 14sta vuotias eikä enää ihan niin valpas vahti. Kuvassa marssipataljoona johtanut kukko.
