Taika pääsi lauantaina ensimmäistä kertaa näyttelyyn junnuluokassa eli 9-18 kuukauden ikäisten luokka. Taikan kanssa oli etukäteen ahkerasti harjoiteltu paikallaan kauniisti seisomista ja vierellä juoksemista. Neidin 9 -v synttäreillä Taika esiintyi hienosti yleisön hurratessa ja Onnin kulkiessa makupalojen toivossa mukana, joten odotukset olivat korkealla. Sanoinkin miehelleni että vähintäänkin keltainen nauha täytyy saada ja odotin tietysti sinistä tai jopa punaista.
Saavuimme näyttelypaikalle hyvissä ajoin pari tuntia ennen arvioitua kehän alkua. Siinä vaiheessa Taika jo alkoi riekkumaan lupaavasti. Kaikki ne muut tuntemattomat koirat ja tuoksut ja ihmiset. Sitten tapasimme Taikan siskon Tähden. Siis onko osa koirista tyttöjä? Taika oli aivan myyty. Kuola vaan valui suupielistä ja pakko oli päästä katsomaan noita ihmeellisen hyviltä tuoksuvia tyttöjä. Lihapulliin ja muihin herkkuihin Taika ei siinä vaiheessa kiinnittänyt enää mitään huomiota.
Ennen kehän alkua alkoi rankka sadekuuro ja Taika meni penkin alle piiloon. Kastuimme kaikki, koska sadevarusteet jäi tietenkin autoon. Kukas niitä olisi muistanut kantaa kisapaikalle? Kuivailimme Taikan ylimääräiseen takkiin ja sitten ei kun vain kehään.
Kehässä Taika ryntäili eestaas ja minun tärkein tehtäväni oli huolehtia ettemme häiritse kovin pahasti muita. Onneksi junnuluokassa oli vain 3 koiraa. Keltainen nauha saatiin ja loppujen lopuksi saatu arvostelu oli hyvä. Viimeinen kommentti oli ”Vilkas luonne”. Tästä ei kun jatketaan vaan!
