toukokuu 2016 - Kotipihalla

Maahisten mailla

Metsäretkellä napsimme tyttäreni kanssa kilvan kuvia. Auringon paistaessa puiden oksilla kuviin tuli taikametsän tuntua. Lapset ja Tokko juoksivat ympärillä ja me mieheni kanssa nautimme lintujen laulusta ja rauhasta. Parasta on se, että metsään pääsee suoraan omasta pihasta.

Kun löysimme hyvän aukion katoimme sille retkieväät ja herkuttelimme eväsleivillä, mehulla ja kekseillä. Sen jälkeen Tokko ja lapset lähtivät vielä retkeilemään ja me käytimme tilaisuuden hyväksi ja oikaisimme pitkälleen. Ihana oli kuunnella lintujen konserttia, katsella puiden latvoja ja taivaalla kulkevia pilviä. Taisin jopa hetkeksi nukahtaa.

Nokoset saivat kuitenkin pian lopun, kun läpimärkä Tokko ryntäsi luoksemme. Tokko oli käynyt lätäkössä uimassa ja oli aivan tavattoman tyytyväinen itseensä, tavattoman märkä ja tavattoman pahanhajuinen.

Siihen päättyi se retki ja kipin kapin keräsimme tavarat ja suunnistimme takaisin kotipihaan.

Taika jälleen kotona

Kirjoitin viime kesänä uudesta tulokkaastamme Taika beaglesta. Talven aikana Taika harjoitteli käytöstapoja ja kävimme pentukurssilla vaihtelevalla menestyksellä. Taikasta tulee metsästyskoira ja hän ilmoitti topakasti, että kuonon paikka on maassa. Otappa siinä sitten kontaktia koiraan. Edes lihapullat eivät auttaneet kuin hetkellisesti.

Taika on ollut muutaman kuukauden mummolassa, jotta Tokko sai rauhassa tutustua meihin. Ilohan siitä syntyi, kun saimme Taikan taas kotiin ja pennut pääsivät isoon häkkiin riekkumaan. Taika ja Tokko ovat nyt suurin piirtein saman kokoisia, joten leikit ovat hurjia painimisia ja kilpajuoksua. Tässä muutama kuva kaveruksista.

Sinistä ja ensimmäisiä istutuksia

Ihania nuo siniset pienet alkukesän kukkijat. Erityisesti pidän sinisistä orvokeista. Eilen kävimme puutarhaostoksilla ja sain ensimmäiset kukkaistutukset pihalle tehtyä. Vielä ei uskalla kaikkia kukkia laittaa ulos asti, koska yöt ovat kylmiä. Tässä kuvia katsottavaksenne.

Tästä tuli istutus leikkimökin viereen. Kärhö Piilu saa köynnöstää leikkimökin edustassa, violettiin vivahtava pelargoni ja iki-ihana marketta. Ei siis kuitenkaan pelkkää sinistä.

Keskellä yötä

Tokko siis nukkuu meidän makkarissa pentuhäkissä. Viime yönä menimme nukkumaan kymmenen jälkeen ja saman tien kun sain pääni tyynyyn Tokko aloitti ”Vou-ou-ouuu vuh vuh” ja kilin kolin koko häkki kolisemaan. Tästä päättelin, että pojalla on pissihätä ja eikun takaisin pihalle.

No ei se mitään pisuja tehnyt kunhan vain oli kiva säntäillä edestakaisin ja nuuskia öisiä hajuja. Vartin päästä menimme takaisin nukkumaan. Nyt päätin, että jos se alkaa vonkua niin olen kuin en huomaisikaan.

Niin vain kävi, että hetken päästä olimme taas takaisin pihalla. Tällä kertaa tuli jo hätäpisu, kun tietä pitkin kolisteli täysiin jouluvaloihin pukeutunut rekka, jota piti säikkyä ja peräti juosta emon jalkoihin turvaan. Minä tietenkin ajattelin, että jes nyt se pisu tuli ja päästään nukkumaan.

Vaan ei sama hätähuuto ja vielä äänekäämpänä jos vain mahdollista. Nyt otin pennun hihnaan ja ajattelin, että pistän sen sitten ulos häkkiin loppuyöksi. Heti häkkiin päästyään tuli Tokkolta sekä pisu että kakka. Ja minä kehuin kovasti, otin koiran häkistä ja kiikutin sen takaisin sisälle nukkumaan. Eikä herätty ennen kuin herätyskello soi.